Kunniapuheenjohtaja Jussi Mononen - jälkikirjoitus

EOM! Littipeukku!

Oli pimeä ja sateinen lokakuinen ilta vuonna 2011 Esport Arenan toisen kerroksen odotusaulassa, kun seuran silloinen varapuheenjohtaja Tiina Kinnunen oli kutsunut koolle vuonna 2005 syntyneiden lasten vanhempia ajatuksena perustaa seuraan uusi ikäkausijoukkue.

Vanhemmat kuuntelivat keskittyneesti, mutta hiljaa, kommentoiden vain vähän Tiinan tarinointia seurasta ja hienosta harrastuksesta, joka ottaisi joukkueen myötä reippaan askeleen kohti oikeaa jalkapalloa. Tähän asti olimme kokeneet jännitystä ja ihastusta vasta jalkapallokoulun leikkien kanssa vähän vain raapaisten lajin hienouksia.

Illan jännittävin hetki oli tietenkin se, kun Tiina alkoi kyselemään joukkueelle toimijoita. Kaikille vanhemmille tuttu, kainalot kostuttava hetki. Käsiä ei pahemmin noussut ja Tiina eteni roolista toiseen. Hieman yllättäen kesken kaiken houkuttelun Tiina kysyi onko kukaan muuten pelannut itse jalkapalloa. Tämä kysymys tietenkin tunnolliseen vanhaan futariin osui ja nostin vaistomaisesti käteni. Tiina huomasi tämän ja totesi iloisest “No niin,uusi vastuuvalmentaja onkin siinä!”.

No, niin oli :)

Nyt 15 vuotta myöhemmin katsoessani taaksepäin voin todeta, että suomalainen seurajalkapallo on omalta osalta pelattu aika pitkälti läpi. Olen pelannut jalkapalloa 8-vuotiaasta asti ja pelaan edelleen. Olen toiminut vastuuvalmentajana lähes 6 vuotta ja johtanut seuraa 10 vuotta. Olen ollut Palloliiton eteläisen alueen elimissä rakentamassa toimivampaa kehikkoa juuri meidän toimintaympäristöön (terkkuja Tanelle!) sekä seikkaillut Palloliiton seuraparlamentissa vaikuttamassa suomalaiseen jalkapalloon myös valtakunnallisesti. Espoolainen seurayhteisö, valtakunnallisesti merkittävä seurayhteistyön valonkantaja ja pioneeri, myöskin ainoa lajissaan, on syntynyt tänä aikana seurojen yhteistyöstä tarkoituksenaan kehittää erityisesti Espoolaista jalkapalloa.

Olen saanut ja kokenut valtavasti hienoja asioita. Välillä tie on tietenkin tuntunut ikuiselta ylämäeltä ja se Sisyfoksen kivi on aina aamulla oven edessä, mutta aina on kannattanut tarpoa ja työntää se kivi mäen päälle. Joku viisaampi on joskus sanonut, että matka on määränpäätä tärkeämpi. Olen samaa mieltä.

Näiden vuosien aikana seura on kasvanut ja muuttunut valtavasti, osin vahingossa, osin ajatuksella sekä tarkoituksella, mutta aina rakkaudella ja rakkaudesta lajiin sekä seuraan. Seura on kasvanut tämän 15 vuoden aikana hurjasti, noin 500 pelaajasta parhaimmillaan yli tuhanteen pelaajaan. Seura on samalla ammattimaistunut hurjasti ja sen toiminta on nykyään ammattimaisesti johdettua sekä läpinäkyvää. Tämä ei ole minun ansiotani, vaan meidän, koko yhteisön. Me olemme onnistuneet yhdessä. Tällainen kasvu ja muutos ei tapahdu itsestään, yksinään tai jos asioita on tehty huonosti, joten otan kehityksen voimakkaana merkkinä yhteisömme onnistumisesta.

Kaikki ei ole valmista eikä täydellistä. Muutos onkin ainoa vakio, mutta rakenteet sekä yhteisö kantavat. Jättäessäni nyt seuran puheenjohtajuuden voin ilokseni todeta, että olemme saavuttaneet minulle henkilökohtaisesti tärkeimmän tavoitteen – seura ei ole enää riippuvainen yksilöistä. 

Meillä on kehittyvät prosessit, rakenteet ja toimintatavat, upea, kasvava ja välittävä yhteisö sekä jaettu arvopohja. Nämä takaavat sen, ettei seura joudu tukalaan tilanteeseen ihmisten vaihtuessa. Samalla ne tekevät toiminnasta kiinnostavaa ja antoisaa, töitä ei tarvitse tehdä yksin eivätkä ongelmat ole vain yksilön kannettavana, tukea, tukirakenteita sekä vertaistukea löytyy aina tarvittaessa.

Ja tämä on oikein. Seura on suurempi kuin yksikään meistä, mutta seura ei ole mitään ilman meitä. Me olemme seura.

Siksi katsoin, että nyt on hyvä hetki jonkun muun ottaa vastuu seurasta. Intohimoni lajiin tai seuraan ei ole kadonnut, mutta joskus muutos on parasta mitä voi antaa. Uutta verta kehiin ja kohti uusia seikkailuja, ideoita sekä tavoitteita! Olenkin ilolla seurannut sivusta uuden strategian eteen tehtyä työtä ja tunnen todellista ylpeyttä sen tekijöistä sekä siitä, miten paljon parempi se on kuin edellinen, mitä olin itse tekemässä. Seuralla on hyvin aurinkoinen tulevaisuus!

Erittäin iso kiitos kaikille kenen kanssa olen saanut olla rakentamassa tätä yhteistä kokemusta sekä juuri meille sopivinta seuraa, joka todellakin tarjoaa parasta paikallista jalkapalloa!

Onnea sekä menestystä kaikille seuran tekijöille. Erityiskiitos Tiina Kinnuselle rohkeudesta ottaa minut mukaan toimintaan.

Nähdään kentän laidalla tai kentällä! Suur-Matinkylä on keltavihree!